No, vaihtuihan se vuosi ilman mitään täpinöitä, mamilla petti uni joten paras suitsutus jäi siltä reppanalta näkemätta ;) Meitsi koitti urhoollisesti nakertaa sita aamusella aloittamaani luuta, mutta nukkumatti ehti meikänkin nukuttaa hyvissä ajoin... On kai siinä päivällä pituutta kun aamusella 4.00 pintaan poukkaat ylös niin jotenkin kummasti iskee kisaväsymys päikkäreistä huolimatta!
Mami vaihtoi uuden pohjankin käyttöön näin uuden vuoden kunniaksi, olen kuulemma niin vähän aikaa vauva, että täytyy käyttää niin kauan kuin ilkeää tämmöistä hempeää taustaa...
Väliaikatietoja suuvärkistä: Se etuhammas jököttää yhä kiinni ikenessä, vierestä on kuiteski jo ehtinyt pudota jo seuraava, heilutellaan ahkerasti... Äiskäkin koittaa hoitaa kipeää suutani aina kun ehtii... Nuolee mokoma ikeniäni (että meinaa nolottaa)
Korvat ovat pysyneet tosi hienosti ojennuksessa, ihan kuin pitääkin, ei ole tarvinnut mitään metkuja niiden taivuttamiseksi alaspäin, mikä on ihan kiva juttu...